Aleksis Kivi: erinevus redaktsioonide vahel
Eemaldatud sisu Lisatud sisu
Resümee puudub |
Resümee puudub |
||
28. rida:
* Ennen nyrkki pystyssä ja [[suu]] mytyssä himojamme vastaan sotaa käytiin, ja rautaa kasvoi miehen mieleen, mutta tällä suvulla ei ole tahdon voimaa, vaan tanssii se halujensa pillin mukaan.
* Esko: "Minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön, ja kohoon korkeuksiin ylös."
* Hiljaisuus on kuoleman heimoa.
* Häntä katsahdellen matkan päästä / Uneksuen seison mä, / Autuaaksi tuntuu tämä hetki, / Tuskalliseks tuntuu se; / Povi polttaa, aatos harhaileevi, / Hämäryys ja valo vaihtelee."
* Ihminen on poiskadonnut lammas. Mutta yksi naukki, hyvä kanttoori, ei tee [[paha]]a, vaan antaapa meille uusia voimia.
* Ja te tiedätte, mikä kruunun kone meitä vartoo.
* Ja torvi soi, / Ja trumpu pauhaa, / Ja kumisee kultanen kangas, / Kosk' Tuonelan enkeli niittää.
* Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi.
* Jaa, kaiketi ehdit sinä korkean ijän, minä tiedän sen, sillä ensimmäinen sana, jonka lasna ulos suustasi sopersit, oli "leipää".
* Jaa, kanttoori; ihmissuvun tyhmyys on suuri ja ympäri maata mainittu asia.
* Jos se ilkeä saatana, joka käy ja nuuskii ympärillämme aina tuomiopäivään asti, jos hän, sanon minä, niin riiviöön mun saattais, että sokeudessani toista naista suutelisin, niin lyö mua vast' kuonoa, lyö mua vast' kuonoa, Kreeta, että hampaat kidassani kalisevat.
Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja. Otava, 1989
| |||