Aleksis Kivi: erinevus redaktsioonide vahel
Eemaldatud sisu Lisatud sisu
PResümee puudub |
Resümee puudub |
||
88. rida:
* Kuule varoitukseni: koston tuumat aivostasi poista; melkein aina työtänsä kostaja katuu, mutta katumuksensa on myöhä.
* Läpi kyynelsateen lempeest' paistaa toivon päivä armahin.
* [[Maa]] kunnasten ja laaksoen, / mi on tuo kaunoinen? / Tuo hohtees kesäpäivien, / tuo loistees pohjan [[tuli]]en, / tää talven, suven ihana, / mi onpi soma maa?
* [[Maailm]]an lopusta ei ole yhtään pelkoa niin kauan kuin pakanoita maan päällä löytyy.
* Metsän poika tahdon olla, / sankar jylhän kuusiston.
* Mi ikävyys, / Mi hämäryys sieluni ympär / Kuin syksy-iltanen autiol maall?
* Minä olen nähnyt Lusifeeruksen karvaisen voiman!
* Missä on voittomme? Tämä maailma on aika tunkiokasa, vaan ei muuta.
* Mit' ompi ihminen? Vain heikko varjo, / vaan sumuhaamu, joka haihtuu pois, / kun korkeuden säde häntä kohtaa.
* Mitä olemme me, mitä olentoja täällä, että [[Jumal]]a meistä huolen pitää?
* Mutta kärsi, ihmislapsi, lemmen hirmuvaltaa, kanna hänen kahleitansa nöyryydellä!
* Mutta tämä on kuitenkin pahin paikka: ei yhdelläkään kustantajalla ole luottamusta minun kirjoituksiini, ja sentähden kirjotan minä niin kylmällä ja toivottomalla miellä.
* Mutta viimeinen puhkesi kaksi kirjavaa siipeä hänen hartioistansa ulos ja muutaman kerran hän niitä heilautti, ja nytpä rupesimme vilkkaisemaan ylös korkeuteen, kohden kuuta, joka hohti meidän päällämme kuin vaskiammeen pohja. Sinnepä sinkaistiin, ja pyörryttävään syvyyteen jäi meiltä matoinen maa.
* Mykkä peikko meitä kammoittaa enemmin kuin se, joka kirkuu ja peuhaa.
* Niin muuttuu maailma, Eskoni.
* Oi ihmislapsi! mikä tuli sun kohtalokses täällä? Pitkät murheenpäivät, mutta harvoin, harvoin ilon lyhykäinen hetki, ilon hetki kyynelsilmäinen, riutuva päivänpaiste synkeitten ukkospilvien keskellä.
* Olin ennen ilon poika, olen nyt surun poika.
* Olla äiti, se on pyhä ja korkea asianhaara.
* Onni: mitä se on? Virvatuli elon suolla, houkutellen meitä petolliseen pyyntiin.
* Miehen luonnossa tarvitaan aina murena karmeutta, jotain kanuunan jyrkeydestä, valmiina ampumaan ulos koska niin tarvitaan täällä elämän kamppauskentällä.
* Minulla ei ole moneen aikaan ollut yhtä ainoata kirjaa luettavana, ja usein on aikani kolkko kuin kaivossa.
* Mutta siinä, missä klasit ja olvituopit kalisee, siinä paukahtelee myös suudelmat.
* Niinpä päivät nousee, laskee, vuosi vuoden jälessä siirtyy pois, siirtyvät viimein vuosikymmenetkin.
* Poika ruskea Germaniasta.
* Sakeri: "Nyt olet päissäs, Iivari!". Iivari: "Siitä kiitän krouvaria, sitä Pelssepuupin tullimiestä!"
* Saunanlöyly, sehän sairaan ruumiin ja sielun paras lääke täällä.
* Se kulki rauhallisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhallisesti alas illan lepoon monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa.
* Se on luonto, joka vetää tikan poikaista puuhun. Ja puut metsässä, ehkä kaikki yhden ja saman viisaan käsialaa, ovat toki yksi oikea, toinen väärä.
* Sillä lukkari oli pannut heidän eväänsä takavarikkoon, koetti nälänkin piinalla kiihottaa heidän haluansa lukuun.
* Sillä tietkäät että herra Varro fänrikkivuosinansa ei sylkenytkään klasiin eikä juuri naisenkaan päälle.
* Sillä tunnenpa nyt luonnossani niinkuin hieman Spartanilaisen intoa. (Klasi on jäänyt, klasi on jäänyt!)
* Simeoni: "Ehdittiin tuosta viimein kuuhun, joka, niinkuin sokeaeno kertoili, on suuri, ympyrjäinen ja loistava kallio-saari [[ilm]]assa".
* Simeoni: "Suuri ja [[hirm]]uinen on päivä, joka lähestyy, ja sen [[nimi]] on hävityksen kauhistus".
* Simeoni: "Totisesti tekee kuritus hyvää, varsinkin, jos siunaat ruoskan ja kuritat Herran nimessä".
* Simeoni: "Vanhalla Aatamilla tarkoitetaan synnin juurta, perisyntiä".
* Simeoni: "Älä kiroo, mies!". Juhani: "Kiroon että [[maailm]]a pyörii, hajoo kuin vanha pakkoreki mastohirren alle!"
* Sydän kivestä ja koura rautainen, ne täällä ovat parhaat edut."
* Syönpä vaikka pieniä kiviä nyt."
* Te olvipurkit, joiden killisilmistä ei paista enemmin aatoksen valoa kuin härään [[silm]]istä."
* Terve, ruskee ohranneste, / terve, jumal' kultasuu!"
* Tervehtikäät tätä päivää, te, joille se onneksi koittaa. Tervehtikäät häntä ja iloisesti eläkäät ja kauan."
* Timo: "Hyvä lapsi kurittaa itse itsensä', mutta tämän tempun tahtoisin nähdä".
* Timo: "Hän viskattakoon härkien eteen, se olkoon laki ja asetus".
* Timo: "Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson".
* Timo: "Tännepä synnyin kurjaksi matkamieheksi. Miksi en avannut ennen silmiäni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa?"
* Timoteus: "Tosi; sillä niin sua rakastan, että olisin valmis syömään sinun, pistämään kupuuni kuin voissa paistetun poimullisen sianmakkaran. Mariana, Mariana, mun sydämeni loiskii, kimoilee ja särkee kuin likistelis sitä pienet perkeleet, mutta sinä sen taidat auttaa".
* Topias: "Onpa lasten kanssa tekemistä. Sitä ei [[usk]]o se, jolla ei heitä ole".
* Tosin ei ole köyhyys rikos eikä häpeä, mutta kuitenkin kuorma raskas, ja rikas onneansa kiittäköön."
* Tule, tule, sinä kurittu viikatemies! Tässä on sinulle valmis niitto."
Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja. Otava, 1989
| |||