Minna Canth
Soome kirjanik
| Artiklit tuleb tõlkida ja kohandada! |
Minna Canth (kodanikunimega Ulrika Wilhelmina, neiupõlvenimega Johnson (19. märts 1844, Tampere – 12. mai 1897, Kuopio) oli Soome esimene naisajakirjanik ja kirjanik, ärinaine, rahvusvaheliste aadete ja kultuurikandja.
- Ei mikään suru, joka tulee Jumalalta, koskaan ole niin vaikea, ettei se sisässään kantaisi siunauksen siementä, kuinka mahdottomalta tuo meidän silmissämme näyttäneekin.
- Ei ole mikään niin suuresta merkityksestä kuin hyvä terveys, vaikka sen huomaa vasta silloin kun se puuttuu.
- Ihminen voi rakastaa Jumalaa, mutta vihata uskonnollisia opinkappaleita.
- Kaikki päivät vajoavat yön helmaan.
- Kristinusko on haudattu kirkonseinien sisään ja kiedottu dogmatiikan kahleisiin. Irroittukoon niistä ja tulkoon ulos keskuuteemme, opettamaan meille vapautta, tasa-arvoa ja rakkautta.
- Nuoruus on ilon ja runouden aikaa. Runous tuottaa iloa, ilo runoutta. Ja ilo on välttämätön, terveellinen sekä sielulle että ruumiille.
- Jospahan tulisi, jospahan tulisi toinen Kristus raikkaamaan maailmaa taas. Ja tällä kertaa se saisi olla nainen!
- Kyllä ne papit sentään olisivat niitä parhaita miehiä, jahka vaan olisivat semmoisia kuin niiden olla pitäisi.
- Savo ei ole antanut Suomelle ainoatakaan suurta miestä syystä että Savon kansalta puuttuu luonteen jäntevyyttä, luonteen lujuutta. Savon kansalta puuttuu oikeuden ja totuuden intoa.
- Siihen päätökseen olen tullut, että kaikki juominen, yksin vedenkin, on vahingollista. Poikkeuksen tekee vain kahvi.
- Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minun pitikin ampua.
- Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, Otava, 1989. ISBN 9511109618
Minna Canthi viis ajaloolist lauset, mida Soomes siiani tsiteeritakse:
